First World War
World War I, or the First World War (28 July 1914 – 11 November 1918), also known as the Great War, was a global conflict between two coalitions: the Allies (or Entente) and the Central Powers. Major theatres of war included Europe and the Middle East, and well as parts of Africa and the Asia-Pacific. One of the deadliest conflicts in history, World War I resulted in an estimated 15 to 22 million deaths, including in mass war crimes against civilians and genocides. The conflict saw important developments in weaponry, including the first large-scale use of machine guns, artillery, aircraft, chemical weapons, and tanks, and was a major factor in the deadly Spanish flu pandemic. The causes of World War I included the rise of the German Empire, which disturbed the long-standing balance of power in Europe, and the exacerbation of imperial rivalries, as reflected in new alliances and an arms race between the great powers. Tensions in the Balkans reached a breaking point on 28 June 1914 when Gavrilo Princip, a Bosnian Serb, assassinated Franz Ferdinand, the heir to the Austro-Hungarian throne. Austria-Hungary blamed Serbia and declared war on 28 July, upon which the Russian Empire mobilised in Serbia's defence. In early August, Germany declared war on Russia and France; the United Kingdom entered the war after Germany invaded Belgium. Germany's strategy in 1914 was to quickly defeat France, but its advance was halted in September, and the Western Front solidified into a near-continuous line of fortified trenches from the English Channel to Switzerland. The Eastern Front was more dynamic, but neither side gained a decisive advantage, despite costly offensives. The Ottoman Empire joined the Central Powers in November, which was followed by a failed Allied campaign at Gallipoli. Japan and Italy also joined the Allies. Major battles, including those at Verdun, the Somme, and Passchendaele, failed to break the stalemate on the Western Front. In April 1917, the United States joined the Allies after Germany resumed unrestricted submarine warfare against Atlantic shipping. Later that year, the Bolsheviks seized power in Russia in the October Revolution; Soviet Russia signed an armistice with the Central Powers in December, followed by a separate peace in March 1918. That month, Germany launched a spring offensive in the west, which despite initial successes left the German Army exhausted and demoralised. The Allied Hundred Days Offensive, beginning in August 1918, caused a collapse of the German front line. By early November, the Allies had signed armistices with the Ottomans and with Austria-Hungary, leaving Germany isolated. Facing a revolution at home, Kaiser Wilhelm II abdicated on 9 November, and the war ended with the Armistice of 11 November 1918. The Paris Peace Conference of 1919–1920 imposed settlements on the defeated powers. Under the Treaty of Versailles, Germany lost significant territories, was disarmed, and was required to pay large war reparations to the Allies. The collapse of the Russian, German, Austro-Hungarian, and Ottoman empires resulted in new national boundaries and the creation of new independent states including Poland, Finland, the Baltic states, Czechoslovakia, and Yugoslavia. The League of Nations was established to maintain world peace, but its failure to manage instability during the interwar period contributed to the outbreak of World War II in 1939.
Events
12 events out of 16 dated ones. Dates, names and descriptions are the sources' own.
1917
Skirmish on the German Cape
Saksanniemen kahakka oli Porvoon Saksalassa 17. marraskuuta 1917 tapahtunut väkivaltainen yhteenotto, joka syntyi, kun Helsingin työväen järjestyskaarti hajotti porvariston ylläpitämän Saksanniemen ratsupoliisikoulun toiminnan. Läheisen Kiialan kartanon mailla käytiin tulitaistelu, jossa haavoittui puolenkymmentä miestä, ja hieman myöhemmin poliisikoulun tiloja tukiessaan järjestyskaarti surmasi kaksi sen henkilökuntaan kuulunutta entistä poliisikonstaapelia. Koulun oppilaat pakenivat, ja siirtyivät lopulta Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalle Lappajärvelle, jossa kurssi käynnistyi uudelleen vielä joulukuun aikana. Kahakka oli yksi marraskuun 1917 yleislakon aikaisista väkivaltaisuuksista, joka ennakoi tammikuussa 1918 käynnistynyttä sisällissotaa. Sen taustalla oli maaliskuun vallankumouksesta lähtien jatkunut työväenliikkeen ja porvariston välinen kamppailu Suomen suuriruhtinaskunnan ylimmästä järjestysvallasta. Esimerkiksi Saksanniemen poliisikoulu perustettiin salaa, eikä oppilaiksi otettu työväenjärjestöjen jäseniä, vaan se muodostettiin ainoastaan entisistä poliiseista, maanviljelijöistä ja ylioppilaista. Tämän vuoksi vasemmisto pitikin poliisikoulua työväkeä vastaan suunnattuna.
== Taustaa == Suomen suuriruhtinaskunnan ylin järjestysvalta kaatui maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä, kun kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn vangittiin ja kansanjoukot pakottivat hänen alaisuudessaan toimineet vihatut poliisit eroamaan. Järjestyksenpito siirtyi venäläiselle sotaväelle, joka puolestaan luovutti sen edelleen järjestäytyneelle työväelle. Vielä maaliskuun aikana perustettiin kansanmiliisi, jonka toiminta loppui senaatin määräyksestä lähes koko maassa jo toukokuun lopussa. Miliisi jatkoi edelleen toimintaansa muun muassa Helsingissä, jossa se kuitenkin oli lakossa lähes koko heinäkuun. Lakon päätyttyä porvaristo perusti Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan alaisen miliisin vastapainoksi entisistä poliiseista kootun Yövartijayhdistyksen ja elokuisten elintarvikemellakoiden jälkeen pelkästään porvaristosta koostunut Helsingin kaupunginhallitus perusti kuun lopussa everstiluutnantti Bruno Jalanderin johtaman poliisireservin, jota alettiin kouluttamaan Kaivohuoneella. Jalander värväsi eri puolilta Suomea 400 miestä, joiden kouluttajiksi palkattiin keväällä viroistaan erotettuja entisiä komisarioita. Työväestö ei kuitenkaan luottanut Jalanderiin, koska hän oli aikaisemmin hajottanut maatalouslakkoja voimatoimin, ja lopulta työväen järjestyskaarti hajotti ”lahtarikaartina” pidetyn Kaivohuoneen poliisikoulun syyskuussa. Porvarillinen Setälän senaatti päätti 19. syyskuuta perustaa poliisikoulun, joka aloitti toimintansa Porvoossa. Sen toiminta oli salaista, eikä oppilaiksi hyväksytty lainkaan työväestön edustajia, vaan heidät värvättiin entisten poliisien, maanviljelijöiden ja ylioppilaiden keskuudesta. Lokakuun puoliväliin mennessä siihen oli liittynyt noin 200 miestä. Ratsupoliiseja kouluttaneen opiston paikaksi valittiin Kiialan kartanoon kuulunut Saksanniemen tila, joka sijaitsi Porvoonjoen varrella noin neljä kilometriä kaupungin keskustan pohjoispuolella. Sen johtajaksi valittiin aikaisemmin Suomen rakuunarykmentissä palvellut ratsumestari Gaston Ahrenberg. Hänen apulaisenaan toimi keväällä erotettu poliisikomissaari Pekka Kuokkanen, joka oli myös entinen rakuuna. Oppilaiden joukkoon onnistui kuitenkin värväytymään myös joitakin työläisiä, ja lopulta koulun toiminta paljastettiin Työmies-lehdessä. Vasemmisto piti sen perustamista työväestöä vastaan suunnattuna provokaationa ja porvariston valmistautumisena sisällissotaan. Poliisikoulun hajottamisesta levisi ensimmäisiä huhuja jo lokakuussa, mutta ilmeisesti viranomaisten väliintulo esti Helsingin työväen järjestyskaartia toteuttamasta hanketta. Päätös Saksanniemen poliisikoulun hävittämisestä tehtiin lopullisesti ennen marraskuun puolivälissä alkanutta yleislakkoa, koska sen toiminnan epäiltiin haittaavan lakon toteuttamista Helsingissä.
1918
Battle of Kristiinankaupunki
Kristiinankaupungin taistelu oli 31. tammikuuta 1918 Kristiinankaupungissa käyty Suomen sisällissodan taistelu, joka oli osa valkoisten muutama päivä aikaisemmin aloittamaa operaatiota Pohjanmaan venäläisten varuskuntien valtaamiseksi. Venäläisten sotilaiden lisäksi suojeluskuntalaisilla oli vastassaan myös Kristiinankaupungin punakaarti, joka oli pitänyt paikkakunnalla järjestystä syksyn 1917 yleislakosta saakka. Kyseessä oli Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ainoa punaisten ja valkoisten välinen taistelu sisällissodassa.
== Taustaa == Suomessa vallinnut elintarvikepula oli aiheuttanut levottomuuksia myös Kristiinankaupungissa jo kesän ja syksyn 1917 aikana. Elokuun alussa väkijoukko hyökkäsi poliisiasemalle, minkä johdosta paikkakunnalle perustettiin kunnallinen suojeluskunta Joensuun ohella ensimmäisenä kaupunkina koko maassa. Työläisten radikalisoituminen johtui kaupungin vähävaraisen työväestön ja maaseudun asukkaiden välisestä vastakkainasettelusta. Maalaisten koettiin käyttävän elinarvikepulaa hyväkseen, heidän tullessaan kaupunkiin myymään elintarvikkeita korkeilla hinnoilla. Työläisten ja maaseudulta tulleiden välillä nähtiin myös väkivaltaisia nujakoita. Suojeluskunnasta huolimatta räätäli Frans Aarnion johtama järjestyskaarti piti marraskuun yleislakosta lähtien järjestystä yllä Kristiinankaupungissa. Lakon aikana pidätettiin suojeluskunnan jäseniä ja porvariston kodeissa suoritettiin elintarvike-ja asetarkastukia. Työväenkaartin toimien seurauksena kaupungissa pidettiin joulukuun alussa Uuno Uljas Sepän johtama kokous, jossa päätettiin perustaa suojeluskunta jokaiseen Suupohjan kuntaan. Päätöksen jälkeen organisoitiin myös Kristiinankaupungin suojeluskuntapiiri. Vuoden 1918 alussa Pohjanmaalla oli vielä noin 4 000–5 000 venäläistä sotilasta, jotka oli määrä kotiuttaa kevään aikana. Heidät oli alun perin sijoitettu maakuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan maihinnousun varalta. Kun valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim määräsi Pohjanmaan varuskunnat riisuttavaksi aseista 28. tammikuuta, jäi viimeiseksi Kristiinankaupungissa toiminut 174 miehen vahvuinen yksikkö.
1918
Battles of Joutseno
Joutsenon taistelut käytiin Suomen sisällissodan aikana helmi–huhtikuussa 1918 silloisten Joutsenon ja Jääsken pitäjien alueella. Ne muodostivat Karjalan rintaman läntisimmän rintamalohkon, joka ulottui Saimaan rannalta Joutsenosta noin 20 kilometriä itään Jääskessä sijaitsevaan Penttilän kylään. Punaisten tarkoituksena oli edetä tuolloin Ruokolahden pitäjään kuuluneeseen Imatran teollisuustaajamaan, josta he olisivat edelleen päässeet strategisesti tärkeälle Karjalan radalle. Myös valkoiset käynnistivät rintamalla useita hyökkäyksiä, mutta molempien osapuolten läpimurtoyritykset torjuttiin ja rintamalinja pysyi paikoillaan aina punaisten huhtikuun lopulla tapahtuneeseen vetäytymiseen saakka. Nykyään taistelupaikat kuuluvat Lappeenrantaan ja Venäjän Lesogorskiin.
== Taustaa ==
1918
Battle of Varkaus
Battle of Varkaus was a battle of the 1918 Finnish Civil War, fought 19–21 February between the Finnish Whites and the Finnish Reds in Varkaus, Leppävirta. The victory was important for the Whites, giving them control of all of Northern Finland. The battle is best known for the bloody Lottery of Huruslahti held afterwards, where the Whites executed up to 180 Reds who had surrendered.
== Background == Varkaus was an industrial community of 3,000 people in the Leppävirta municipality of Kuopio Province. The local Red Guard was established in the autumn of 1917. During the days of the November general strike, the guard took Varkaus under its control. As the Civil War broke out in late January 1918, the frontline soon formed in the southern part of Finland and Varkaus became the last remaining Red spot behind the White lines. The Whites made their first attempt to take Varkaus on 6 February but the Reds managed to hit them back. The short encounter ended up with three killed Whites and one dead Red fighter.
1918
Battle of Länkipohja
The Battle of Länkipohja (Finnish pronunciation: [ˈlæŋkiˌpohjɑ]) was a Finnish Civil War battle fought in the village of Länkipohja (now part of the Jämsä municipality) on 16 March 1918 between the Finnish Whites and the Finnish Reds. Together with the battles fought in Kuru, Ruovesi and Vilppula between 15 and 18 March, the Battle of Länkipohja was one of the first military operations related to the Battle of Tampere, which was the decisive battle of the Finnish Civil War. The battle is known for its bloody aftermath as the Whites executed 70–100 capitulated Reds. One of the executions was photographed and the images have become one of the best known pictures of the Finnish Civil War.
== Background == The village of Länkipohja is located by the Tampere–Jyväskylä highway, 60 kilometers northeast of Tampere which was the main base for Red Guards on the Tavastia Front. The Reds took control in Länkipohja in 10 February. It was one of the northernmost areas occupied by the Reds. Their intention was to proceed to the town of Jyväskylä in Central Finland and reach the Haapamäki–Jyväskylä and Jyväskylä–Pieksämäki railways. As the Whites launched their offensive against Tampere, Länkipohja's location was strategically important as the village closed the way to the town. Preceding clashes occurred in 12 March, as 360 men of the Red Guards from Urjala, Jämsä and Hämeenlinna attacked the village of Eväjärvi, 9 kilometres north of Länkipohja, but the offensive failed. At the same time, a White Guard unit from Kuortane invaded Länkipohja from the east. They were pushed back as the Reds returned from Eväjärvi. Several Reds were killed and the local Red commander Vihtori Hurri was severely wounded, but the Whites had no fatalities.
1918
Battle of Vilppula
Battle of Vilppula was a Finnish Civil War battle fought in Vilppula and Ruovesi, Finland from 31 January to 18 March 1918 between the Whites and the Reds. Due to its location by the Tampere–Haapamäki railway, Vilppula was a gateway to the White-controlled Central Finland. The Reds were aiming to reach Haapamäki, 25 kilometres north of Vilppula, which was a vital junction of the east–west railways connecting the regions of Ostrobothnia, Häme and Karelia. From Haapamäki, the Reds would be able to reach the White stronghold in Southern Ostrobothnia, including their capital Vaasa. However, the attack along the railway was stopped in the beginning of February. The Reds now turned their attention to the village of Väärinmaja in order to reach Vilppula from southwest by the road connecting Ruovesi and Vilppula. This offensive also failed, and finally on 15 March, the Whites launched their own offensive and the Reds retreated south to defend the city of Tampere.
== Battle in Vilppula ==
1918
Battle of Ahvenkoski
The Battle of Ahvenkoski was fought during the Finnish Civil War between 10 April and 5 May 1918 at Ahvenkoski (Swedish: Abborfors; lit. 'perch rapids'), Finland between the German Empire and the Red Guards (Finnish: punakaartit) of the Finnish Socialist Workers' Republic, more commonly known as Red Finland. For most of the battle both sides occupied trenches along the Kymi river. Ahvenkoski and the surrounding Kymi valley region were the last strongholds of the Reds. The battle ended with the surrender of the last of the Red Guards on 5 May, which ended the war with White Finland and Germany defeating Red Finland.
== German campaign begins == The German Empire supported White Finland, the precursor of the modern Finnish state, during the civil war against Red Finland and its paramilitary army, the Red Guards. Thus, Germany launched a military campaign in southeast Finland on 7 April 1918 with the landing of Detachment Brandenstein (German: Abteilung-Brandenstein) in Loviisa. Their goal was to take the coastal town of Kotka situated 40 kilometres (25 mi) east of Loviisa, then move north along the vital Saint Petersburg railway to the railway junction of Kouvola. The next morning, a 300-soldier reconnaissance unit reached the outskirts of Kotka, but was stopped in the Battle of Kyminlinna. As the Germans waited for reinforcements, they tapped enemy telephone lines and mistakenly believed that the Red Guards had a reserve of 10,000–30,000 soldiers heading to Kotka from the northern Kymi valley region. In reality the Reds were strengthened by only 450 men. The German unit retreated to Ahvenkoski, 20 km (12 mi) east of Kotka. As they were soon followed by the Reds, they moved 8 km (5.0 mi) further west, where they dug into defensive positions by the Taasianjoki river. The Reds did not advance past Ahvenkoski, where they occupied 18th-century fortifications by the Kymi river. They were soon reinforced by units who had retreated from the Karelian front.
1918
Battle of Anianpelto
Anianpellon taistelu oli Asikkalan Anianpellossa 17. – 18. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Siihen liittyivät myös muutaman päivän sisällä käydyt pienemmät yhteenotot Kurhilassa, Asikkalan kirkonkylässä ja Vääksyssä, kun majuri Hans Kalmin johtama Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoona eteni Päijänteen länsirantaa pitkin kohti etelää. Kiivaimmat taistelut käytiin kuitenkin Vesijärven ja Päijänteen välisellä kapealla kannaksella Vääksyn kanavan itäpuolella sijaitsevassa Anianpellon kylässä. Lähes vuorokauden kestäneen taistelun jälkeen punaiset jatkoivat edelleen vetäytymistään kohti Lahtea ja Vierumäkeä.
== Taistelut Vääksyn pohjoispuolella == Kuhmoisten taisteluun osallistunut Pohjois-Hämeen 1. pataljoona oli lähtenyt liikkeelle Kuhmoisista lähes kuukautta aikaisemmin 21. maaliskuuta ja edennyt Päijänteen länsirantaa pitkin kohti Padasjokea, jonka se miehitti neljä päivää myöhemmin. Lahden punakaartin komppaniat olivat tuolloin jättäneet asemansa tyhjiksi ja perääntyneet Padasjoelta vajaat 10 kilometriä Asikkalan suuntaan Maakesken kylään ja sieltä edelleen Kurhilaan, noin kahdeksan kilometriä Vääksyn luoteispuolelle. Hans Kalmin pataljoona aloitti hyökkäyksen Kurhilaan vasta vajaan kolmen viikon kuluttua 15. huhtikuuta. Punaiset olivat tällä välin rakentaneet Kurhilaan puolustusasemiaan, joihin kuului juoksuhautoja sekä konekivääripesäkkeitä. Aikaisin aamulla alkanut taistelu kesti seuraavaan yöhön kello kolmeen saakka, kunnes punaiset jättivät asemansa ja vetäytyivät Vääksyyn. Pitkään jatkuneessa laukaustenvaihdossa kuitenkin kaatui vain kolme valkoista ja yksi punainen. Lisäksi valkoisten komppanianpäälliikkönä toiminut vänrikki T. E. Kalliokoski teloitti yhden antautuneen punaisen. Samaan aikaan taisteltiin myös muutama kilometri idempänä Asikkalan kirkonkylässä, jonne oli edennyt jääkäriluutnantti Hans Holopaisen komentama osasto. Valtauksen yhteydessä kaatui yksi valkoinen. Punaiset alkoivat seuraavaksi ampumaan kirkonkylää Vääksyyn sijoitetulla tykistöllään, mutta tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut suurta vahinkoa. Tykistökeskityksen jälkeen punaiset hyökkäsivät puolenpäivän jälkeen kirkonkylää kohti etelästä Vääksyn suunnasta sekä lounaasta Kurhilan ja Hillilän suunnasta. Taistelua kesti aina aamuyöhön kolmeen saakka, kunnes punaiset Kurhilassa olleiden joukkojensa tavoin vetäytyivät Vääksyyn. Lisäksi Kalmin pataljoona kolmas komppania taisteli samaan aikaan 15 kilometriä Kurhilan länsipuolella sijaitsevassa Lammin Evossa, jossa sillä oli vastassaan neljä punaisten komppaniaa.
1918
Erkylän taistelu
Erkylän taistelu oli Hausjärven pitäjän Erkylän kylässä 21. huhtikuuta 1918 käyty Riihimäen valtaukseen liittyvä Suomen sisällissodan taistelu. Hikiälle matkalla ollut saksalainen osasto joutui Erkylän kartanoon kuuluvan Ilonummen torpan lähistöllä punaisten väijytykseen, jolloin kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista.
== Taistelu == 21. huhtikuuta päättyneen Hyvinkään taistelun jälkeen osa saksalaisjoukoista jatkoi kohti Riihimäkeä vielä saman illan aikana. Majuri Godert von Redenin johtama Saksilainen karabinierirykmentti lähti marssimaan Erkylän kylän kautta Hikiälle, jossa sen tarkoitus oli katkaista Lahteen johtava rata, ennen hyökkäystään idän suunnasta Riihimäelle. Osasto pääsi noin 10 kilometrin päähän Hyvinkäältä, kun se Ilonummen torpan tuntumassa joutui punaisten väijytykseen noin kello 23. Syntyneessä tulitaistelussa kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista, ennen kuin punaiset irroittautuivat kahakasta. Redenin joukko ei taistelun tauottua pystynyt enää jatkamaan matkaansa, vaan majoittui yöksi läheisen Erkylän kartanon maille. Aamulla osasto jatkoi Hikiän asemalle, jonka valtauksen jälkeen se eteni edelleen Riihimäelle.
1918
Battle of Hyvinkää
The Battle of Hyvinkää was fought during the Finnish Civil War on 19-21 April 1918, when troops from the German Baltic Sea Division marching from Helsinki conquered the locality from the Reds who had held it for three months. The Germans attacked Hyvinkää from three directions; from the direction of Klaukkala and Nurmijärvi via the Hanko railway line and along the Tuusula highway and mainline. The main defense positions of the Reds were along the Hanko track in Hyvinkäänkylä, after which fierce battles took place in the station area. After the well-taken invasion, a bloody follow-up began, with Whites executing about 150 Reds, actual or suspected, during May.
== Background == When the Civil War broke out, Hyvinkää was a municipality of about 8,000 inhabitants, which had become independent of the Nurmijärvi parish a year earlier. Since the turn of the century, the locality had been divided into wealthy landowners and civil servants, as well as workers who had come to the locality by rail and industry. Hyvinkää's largest employer was the United Wool Mills (Yhdistyneet Villatehtaat). Until the general strike of 1905, the Nurmijärvi parish was dominated by local landowner families, but with the social upheaval, the labor movement also gained influence. After the general strike of November 1917, the municipal administration of Hyvinkää gradually passed to the Reds, and power finally came into their hands by mid-February 1918. During the rule of the Reds, a total of 16 Whites were killed in Hyvinkää. Red Guards from elsewhere were also involved in the bloodshed.
1918
Battle of Hämeenlinna
The Battle of Hämeenlinna was a battle within the Finnish Civil War that took place in the city of Hämeenlinna, Finland on 26 April 1918.
== Before the Battle == The local White Guard was established in October 1917, and the local Hämeenlinna Red Guard in November 1917. When the declaration of Red Finland was made on the 26 January 1918, Hämeenlinna remained relatively peaceful and many working-class people attended a meeting following the declaration of the New Government in Helsinki with many people agreeing to be reserved and to wait for following events within the brewing Civil War, before declaring any allegiance to the new Red Government in Helsinki. This led to the Red Guard commander Eero Haapalainen urging people to rise up in the city on 29 January 1918, via a telephone call, however this did not have any effect. Later prompting on the same day for the Turku Red Guard accompanied with some Hämeenlinna Red Guardsmen to take over the city, and set up their defenses at a hotel by Linnankatu and the Town Hall building. Later also taking over the Bank of Finland there and the telephone exchange. Towards the beginning of April, the local Red Guardsmen began to practice terror within the city, leading to arrests and murders committed by the Reds. Some White Guardsmen were arrested in the Häme Castle.
1918
Battle of Syrjäntaka
Battle of Syrjäntaka was a 1918 Finnish Civil War battle fought on 28–29 April in Syrjäntaka, Tuulos, between the German Baltic Sea Division and the Finnish Red Guards. Thousands of Red refugees were fleeing east, while they were blocked by a small unit of Germans at a highway crossing in the small village of Syrjäntaka. After hours of desperate fighting, the Reds managed to break through and continue their journey. The Battle of Syrjäntaka and the preceding battle in Hauho were the only battles the Germans lost during their one-month military campaign in Finland. They were also the last Red victories of the 1918 civil war. The battle itself was totally unnecessary. It had no effect on the result of the war and neither side gained anything as the fleeing Reds were captured only a couple of days later.
== Background == After the city of Tampere had fallen on 6 April, the Red Guard general staff ordered their troops to retreat to the eastern part of Red controlled Finland in order to form a new front behind the river Kymijoki. The Reds first started fleeing from Tampere, Pori and Turku and were soon joined by Reds from the Helsinki area as the Germans took the city on 13 April. In the three weeks, tens of thousands of Red Guard fighters, their family members and other Red supporters were marching east. About 25,000 travelled through the town of Hämeenlinna in the southern part of Tavastia province. As the Germans were closing Hämeenlinna in 25–26 April, there was still up to 4,000 refugees in town. The road heading east from Hämeenlinna was now blocked, so the Reds had to make their way through a new route: first 30 kilometres north, then across the small river of Alvettula and back southwards to Hauho and Tuulos.
Where you can still see it
All 1077 sites1077 sites are dated to this period. 408 of them have a photograph.
Kupulankangas 3
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches.
Photograph of the site
Mattilan teloituspaikka 1918
A memorial related to the wars. Unveiled 1989.
Photograph of the site
Kansalaissodan v. 1918 punaisten muistomerkki, Sippola
A memorial related to the wars. Unveiled 1945.
Photograph of the site
Kansalaissodan v. 1918 punaisten muistomerkki, Kemiö
A memorial related to the wars. Memorial designed by P. Ruokonen.
Photograph of the site
Punaisten pieni muistomerkki 1918, Kotkan Vanha hautausmaa
A memorial related to the wars. Unveiled 1958.
Photograph of the siteTauri-Elokallio
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches, communication trenches.
Photograph of the siteRajanotko
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches.
Photograph of the siteHuutsaari 4
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches.
Photograph of the site
Mannamäen taistelujen 1918 muistomerkki
A memorial related to the wars. Unveiled 1937.
Photograph of the site
Vapaussodassa 1918 kaatuneitten tohmajärveläisten muistomerkki
A memorial related to the wars. Memorial designed by J. Nevalainen. Unveiled 1921.
Photograph of the siteIlves 2
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches.
Photograph of the siteNiemenmäki
A defensive work protected as a fixed antiquity under the Antiquities Act. Structures: trenches.
Photograph of the site