1914–1918

第一次世界大戦

第一次世界大戦（だいいちじせかいたいせん、英: World War I, the Great War、略称: 第一次大戦、WWI）は、1914年7月28日から1918年11月11日にかけて、連合国（または協商国とも）と中央同盟国の間で戦われた世界規模の戦争である。この戦争は全世界の経済大国を巻き込み、連合国（ロシア帝国、フランス第三共和政、大英帝国による三国協商）と中央同盟国（ドイツ帝国、オーストリア＝ハンガリー帝国、ブルガリア（ブルガリア・ドイツ友好同盟条約、ドイツ・オーストリア・ブルガリア軍事協定、ブルガリア・オスマン条約を経て）、オスマン・トルコ（オスマン帝国））の二つの陣営に分かれて戦われた。イタリア王国は、当初ドイツおよびオーストリア＝ハンガリー帝国と三国同盟を締結していた。しかし、「未回収のイタリア（南チロル、トリエステ）」と呼ばれる地域を巡りオーストリアと対立していたため、後にイギリス、フランスとロンドン密約を結び、連合国側で参戦した。諸国が参戦するにつれて、両陣営の同盟関係は拡大していった。例として、イギリスと日英同盟を結んでいた大日本帝国は連合国側で、ドイツと密接な関係にあったオスマン帝国は中央同盟国側で参戦した。第一次世界大戦の参戦国および影響を受けた地域は、現代の国家に換算すると約50か国に及ぶ。 7,000万人以上の軍人（うちヨーロッパ人は6,000万人）が動員され、最初の世界大戦になった。第二次産業革命による技術革新、塹壕戦による戦線の膠着、総力戦によって死亡率が大幅に上昇し、戦争に関連するジェノサイドやスペイン風邪による犠牲者を含めると、戦闘員900万人以上、非戦闘員700万人以上が死亡、負傷者2,000万人を出した。使われた砲弾は13億発で、これは日露戦争で使われた砲弾の500倍だったという。戦争の長期化により各地で革命が勃発し、ドイツ帝国、オーストリア＝ハンガリー帝国、オスマン帝国、ロシア帝国という4つの帝国が崩壊した。終戦後の戦間期においても参戦国間の対立関係は完全には解消されず、その結果21年後の1939年に第二次世界大戦が勃発することとなった。

第一次世界大戦 · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0

できごと

日付のある16件のうち12件。日付・名称・説明は出典のままです。

1917
Saksanniemen kahakka
1917年11月17日 · 戦闘 · Vuoden 1917 yleislakko
Saksanniemen kahakka oli Porvoon Saksalassa 17. marraskuuta 1917 tapahtunut väkivaltainen yhteenotto, joka syntyi, kun Helsingin työväen järjestyskaarti hajotti porvariston ylläpitämän Saksanniemen ratsupoliisikoulun toiminnan. Läheisen Kiialan kartanon mailla käytiin tulitaistelu, jossa haavoittui puolenkymmentä miestä, ja hieman myöhemmin poliisikoulun tiloja tukiessaan järjestyskaarti surmasi kaksi sen henkilökuntaan kuulunutta entistä poliisikonstaapelia. Koulun oppilaat pakenivat, ja siirtyivät lopulta Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalle Lappajärvelle, jossa kurssi käynnistyi uudelleen vielä joulukuun aikana. Kahakka oli yksi marraskuun 1917 yleislakon aikaisista väkivaltaisuuksista, joka ennakoi tammikuussa 1918 käynnistynyttä sisällissotaa. Sen taustalla oli maaliskuun vallankumouksesta lähtien jatkunut työväenliikkeen ja porvariston välinen kamppailu Suomen suuriruhtinaskunnan ylimmästä järjestysvallasta. Esimerkiksi Saksanniemen poliisikoulu perustettiin salaa, eikä oppilaiksi otettu työväenjärjestöjen jäseniä, vaan se muodostettiin ainoastaan entisistä poliiseista, maanviljelijöistä ja ylioppilaista. Tämän vuoksi vasemmisto pitikin poliisikoulua työväkeä vastaan suunnattuna.
== Taustaa == Suomen suuriruhtinaskunnan ylin järjestysvalta kaatui maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä, kun kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn vangittiin ja kansanjoukot pakottivat hänen alaisuudessaan toimineet vihatut poliisit eroamaan. Järjestyksenpito siirtyi venäläiselle sotaväelle, joka puolestaan luovutti sen edelleen järjestäytyneelle työväelle. Vielä maaliskuun aikana perustettiin kansanmiliisi, jonka toiminta loppui senaatin määräyksestä lähes koko maassa jo toukokuun lopussa. Miliisi jatkoi edelleen toimintaansa muun muassa Helsingissä, jossa se kuitenkin oli lakossa lähes koko heinäkuun. Lakon päätyttyä porvaristo perusti Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan alaisen miliisin vastapainoksi entisistä poliiseista kootun Yövartijayhdistyksen ja elokuisten elintarvikemellakoiden jälkeen pelkästään porvaristosta koostunut Helsingin kaupunginhallitus perusti kuun lopussa everstiluutnantti Bruno Jalanderin johtaman poliisireservin, jota alettiin kouluttamaan Kaivohuoneella. Jalander värväsi eri puolilta Suomea 400 miestä, joiden kouluttajiksi palkattiin keväällä viroistaan erotettuja entisiä komisarioita. Työväestö ei kuitenkaan luottanut Jalanderiin, koska hän oli aikaisemmin hajottanut maatalouslakkoja voimatoimin, ja lopulta työväen järjestyskaarti hajotti ”lahtarikaartina” pidetyn Kaivohuoneen poliisikoulun syyskuussa. Porvarillinen Setälän senaatti päätti 19. syyskuuta perustaa poliisikoulun, joka aloitti toimintansa Porvoossa. Sen toiminta oli salaista, eikä oppilaiksi hyväksytty lainkaan työväestön edustajia, vaan heidät värvättiin entisten poliisien, maanviljelijöiden ja ylioppilaiden keskuudesta. Lokakuun puoliväliin mennessä siihen oli liittynyt noin 200 miestä. Ratsupoliiseja kouluttaneen opiston paikaksi valittiin Kiialan kartanoon kuulunut Saksanniemen tila, joka sijaitsi Porvoonjoen varrella noin neljä kilometriä kaupungin keskustan pohjoispuolella. Sen johtajaksi valittiin aikaisemmin Suomen rakuunarykmentissä palvellut ratsumestari Gaston Ahrenberg. Hänen apulaisenaan toimi keväällä erotettu poliisikomissaari Pekka Kuokkanen, joka oli myös entinen rakuuna. Oppilaiden joukkoon onnistui kuitenkin värväytymään myös joitakin työläisiä, ja lopulta koulun toiminta paljastettiin Työmies-lehdessä. Vasemmisto piti sen perustamista työväestöä vastaan suunnattuna provokaationa ja porvariston valmistautumisena sisällissotaan. Poliisikoulun hajottamisesta levisi ensimmäisiä huhuja jo lokakuussa, mutta ilmeisesti viranomaisten väliintulo esti Helsingin työväen järjestyskaartia toteuttamasta hanketta. Päätös Saksanniemen poliisikoulun hävittämisestä tehtiin lopullisesti ennen marraskuun puolivälissä alkanutta yleislakkoa, koska sen toiminnan epäiltiin haittaavan lakon toteuttamista Helsingissä.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Kristiinankaupungin taistelu
1918年1月31日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Kristiinankaupungin taistelu oli 31. tammikuuta 1918 Kristiinankaupungissa käyty Suomen sisällissodan taistelu, joka oli osa valkoisten muutama päivä aikaisemmin aloittamaa operaatiota Pohjanmaan venäläisten varuskuntien valtaamiseksi. Venäläisten sotilaiden lisäksi suojeluskuntalaisilla oli vastassaan myös Kristiinankaupungin punakaarti, joka oli pitänyt paikkakunnalla järjestystä syksyn 1917 yleislakosta saakka. Kyseessä oli Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ainoa punaisten ja valkoisten välinen taistelu sisällissodassa.
== Taustaa == Suomessa vallinnut elintarvikepula oli aiheuttanut levottomuuksia myös Kristiinankaupungissa jo kesän ja syksyn 1917 aikana. Elokuun alussa väkijoukko hyökkäsi poliisiasemalle, minkä johdosta paikkakunnalle perustettiin kunnallinen suojeluskunta Joensuun ohella ensimmäisenä kaupunkina koko maassa. Työläisten radikalisoituminen johtui kaupungin vähävaraisen työväestön ja maaseudun asukkaiden välisestä vastakkainasettelusta. Maalaisten koettiin käyttävän elinarvikepulaa hyväkseen, heidän tullessaan kaupunkiin myymään elintarvikkeita korkeilla hinnoilla. Työläisten ja maaseudulta tulleiden välillä nähtiin myös väkivaltaisia nujakoita. Suojeluskunnasta huolimatta räätäli Frans Aarnion johtama järjestyskaarti piti marraskuun yleislakosta lähtien järjestystä yllä Kristiinankaupungissa. Lakon aikana pidätettiin suojeluskunnan jäseniä ja porvariston kodeissa suoritettiin elintarvike-ja asetarkastukia. Työväenkaartin toimien seurauksena kaupungissa pidettiin joulukuun alussa Uuno Uljas Sepän johtama kokous, jossa päätettiin perustaa suojeluskunta jokaiseen Suupohjan kuntaan. Päätöksen jälkeen organisoitiin myös Kristiinankaupungin suojeluskuntapiiri. Vuoden 1918 alussa Pohjanmaalla oli vielä noin 4 000–5 000 venäläistä sotilasta, jotka oli määrä kotiuttaa kevään aikana. Heidät oli alun perin sijoitettu maakuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan maihinnousun varalta. Kun valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim määräsi Pohjanmaan varuskunnat riisuttavaksi aseista 28. tammikuuta, jäi viimeiseksi Kristiinankaupungissa toiminut 174 miehen vahvuinen yksikkö.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Joutsenon taistelut
1918年2月8日 – 1918年4月25日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Joutsenon taistelut käytiin Suomen sisällissodan aikana helmi–huhtikuussa 1918 silloisten Joutsenon ja Jääsken pitäjien alueella. Ne muodostivat Karjalan rintaman läntisimmän rintamalohkon, joka ulottui Saimaan rannalta Joutsenosta noin 20 kilometriä itään Jääskessä sijaitsevaan Penttilän kylään. Punaisten tarkoituksena oli edetä tuolloin Ruokolahden pitäjään kuuluneeseen Imatran teollisuustaajamaan, josta he olisivat edelleen päässeet strategisesti tärkeälle Karjalan radalle. Myös valkoiset käynnistivät rintamalla useita hyökkäyksiä, mutta molempien osapuolten läpimurtoyritykset torjuttiin ja rintamalinja pysyi paikoillaan aina punaisten huhtikuun lopulla tapahtuneeseen vetäytymiseen saakka. Nykyään taistelupaikat kuuluvat Lappeenrantaan ja Venäjän Lesogorskiin.
== Taustaa ==
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Varkauden taistelu
1918年2月21日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Varkauden taistelu oli Suomen sisällissodan aikana helmikuussa 1918 Varkauden teollisuustaajamassa käyty taistelu, joka päättyi paikkakuntaa piirittäneiden valkoisten voittoon. Punaisten antautumisen jälkeen alkoivat joukkoteloitukset, jotka tunnetaan ”Huruslahden arpajaisten” nimellä. Välittömästi taistelun jälkeen ammuttiin noin 80 punaista ja vielä myöhemmin valkoisten suorittaman puhdistuksen yhteydessä noin 200 lisää. Varkauden taistelun jälkeisillä tapahtumilla oli suuri merkitys koko sisällissodan myöhempiin vaiheisiin, kun ne käynnistivät sodan osapuolien välisen verisen kostonkierteen.
== Yleistä == Varkauden taistelu oli sotatoimena pieni, mutta sen jälkiselvittely muodostui poikkeuksellisen raa’aksi ja veriseksi. Työväen muistitiedon mukaan teloitettuja punaisia oli 350–400, mutta lukumäärä on todennäköisesti liian suuri. Varkauden tehdasseurakunnan haudankaivajan tekemien muistiinpanojen mukaan joukkohautaan olisi laskettu peräti 457 punakaartilaisen ruumiit. Varkauden historian 1960-luvun alussa kirjoittaneen Hannu Soikkasen mukaan teloitettuja oli 200 ja sisällissodan terroria tutkineen Jaakko Paavolaisen mukaan 210. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että antautumisen jälkeisenä yönä teloitettiin noin 80 punakaartilaista, mutta kenttäoikeuden antamista kuolemantuomioista ei ole yksimielisyyttä. Asukaslukuun suhteutettuna teloitukset olivat joka tapauksessa lukumäärältään Suomen suurimmat, kun Varkauden miesväestöstä teloitettiin noin 10 %. Ylimitoitettuna pidettyjä toimenpiteitä on selitetty muun muassa Varkauden sijainnilla punaisena saarekkeena keskellä valkoisten hallitsemaa Suomea, josta piti päästä eroon nopeasti. Lisäksi valkoiset halusivat kostaa paikkakuntaan marraskuun 1917 yleislakosta lähtien hallinneen punakaartin väkivallanteot ja elintarvikkeiden pakkolunastukset. Sisällissodan alettua Varkauden punakaarti piti paikkakuntaa hallussaan kolmen viikon ajan ja surmasi sinä aikana 17 henkilöä. Suurin osa veriteoista liittyi vanhoihin keskinäisiin kaunoihin ja ne toteutettiin omavaltaisesti, mutta punakaarti teloitti myös neljä ottamaansa panttivankia. Suurin osa Varkauden taisteluun osallistuneista valkoisista oli kotoisin Varkauden ja Leppävirran ulkopuolelta, joten heidän oli helppo teloittaa itselleen täysin tuntemattomia ihmisiä. Sota oli myös vasta alkuvaiheessaan, eikä sen normisto ollut vielä vakiintunut. Valkoisten suorittama operaatio toimikin mallina sodan jatkoa ajatellen ja valtauksen vertauskuvallinen arvo oli valkoisille merkittävä. Valtausta seuranneena yönä tehdyistä teloituksista on yleisesti vuosikymmenten ajan puhuttu ”Huruslahden arpajaisina”, koska punakaartilaisista valittiin ammuttavaksi noin joka kymmenes. Teloitettujen valintaa on aikaisemmin pidetty täysin sattumanvaraisena, mutta myöhemmän tutkimuksen mukaan ammutut olivat todellisuudessa punakaartin johtoa, veritekoihin syyllistyneitä tai muutoin merkittävässä asemassa olleita kaartilaisia. Heidän teloittamisensa tarkoituksena oli paikkakunnan rauhoittaminen valtauksen jälkeen.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Länkipohjan taistelu
1918年3月16日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Länkipohjan taistelu oli Längelmäen pitäjään kuuluneessa Länkipohjan kylässä 16. maaliskuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Se oli osa vuorokautta aikaisemmin käynnistynyttä valkoisten suurhyökkäystä, jonka tavoitteena oli Tampereen valtaaminen. Taistelu muistetaan erityisesti niin sanotusta Länkipohjan verilöylystä, kun valkoiset teloittivat ainakin 70–100 antautunutta punakaartilaista. Ratkaisevat yhteenotot käytiin noin kilometrin päässä kylästä, jonne punaiset olivat linnoittautuneet puolustusasemiin pohjoiseen johtavan maantien varrelle. Muutaman tunnin kiivaan taistelun jälkeen valkoiset saivat vallattua asemat, minkä jälkeen he pääsivät vapaasti etenemään punaisten hylkäämään Länkipohjaan. Lisäksi taisteluja käytiin pari kilometriä kylän länsipuolella sijaitsevassa Vilkkilässä. Länkipohjan taistelu oli sisällissodan siihenastisista taisteluista ankarin. Siitä muodostui lopulta yksi koko sodan käännekohdista, sillä taistelu avasi valkoisille tien punaisten Vilppulan rintaman selustaan Orivedelle, jonka jälkeen punaisten koko pohjoinen rintama joutui sekasortoon ja valkoiset pääsivät nopeasti etenemään aivan Tampereen ympäristöön. Länkipohjassa saavutettu voitto oli valkoisille merkittävä paitsi sotilaallisesti, myös moraalisesti, kun he saivat murrettua ”Tampereen lukkona” pidetyn kylän puolustuksen.
== Taustaa == Nykyisin Jämsän kaupunkiin kuuluva Länkipohja oli strategisesti tärkeä kylä, joka sijaitsi Tampereelta Jyväskylään johtavan maantien varrella. Länkipohja oli merkittävä erityisesti punaisille, sillä sen kautta pääsi valkoisten hallussa olleiden Jyväskylän ja Jämsän suunnasta näiden selustaan Orivedelle ja Eräjärvelle sekä myös Tampere–Haapamäki-radalle. Tämän vuoksi Länkipohjaa kutsuttiinkin sodan aikana ”Tampereen lukoksi”. Punaiset olivat asettuneet Länkipohjaan laskiaissunnuntaina 10. helmikuuta, minkä jälkeen oli aikomuksena edetä sieltä Jämsän suuntaan. Seudulla taisteltiin 1. ja 12. maaliskuuta. Punaiset menettivät niissä kaatuneina parikymmentä miestä, valkoisten selvitessä tappioitta. Jälkimmäisenä päivänä punaiset hyökkäsivät Urjalan, Jämsän ja Hämeenlinnan punakaartien 360 miehen voimin kohti kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Eväjärven kylää, mutta joutuivat palaamaan takaisin kohdattuaan lukumääräisesti ylivoimaisen vihollisen. Kuortaneen suojeluskuntalaiset olivat samaan aikaan tunkeutunut pääosin punaisista tyhjentyneeseen Länkipohjaan, mutta heidät karkotettiin kylästä vielä saman illan aikana. Eväjärven taistelussa haavoittui punaisten Länkipohjan rintamapäällikkönä toiminut Vihtori Hurri. Samana päivänä Längelmäellä surmattiin kirkkoherra Iisakki Virtanen, jonka murha herätti pahennusta myös punaisten keskuudessa. Yhteensä punaisten vallan aikana seudulla surmattiin 13 ihmistä. Veritekoihin syyllistyi lähinnä länkipohjalaisen Oskari Mäkisen johtama punaisten osasto.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Vilppulan rintama
1918年3月18日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Vilppulan rintaman taistelut käytiin Suomen sisällissodan aikana tammi-maaliskuussa 1918 Vilppulan kirkonkylän tuntumassa sekä Ruoveden Väärinmajalla ja Juupajoen Lylyssä. Vilppulan rautatieasema sijaitsi Tampereelta Haapamäelle johtaneen rautatien varressa. Punaisten tarkoituksena oli edetä 25 kilometriä Vilppulan pohjoispuolella sijaitsevalle Haapamäelle, joka oli tärkeä Hämeen, Pohjanmaan ja Keski-Suomen välisten rautateiden risteysasema. Punaiset eivät kuitenkaan onnistuneet murtamaan valkoisten puolustusta Vilppulassa, ja helmikuun lopulla taistelujen painopiste siirtyi Ruoveden Väärinmajaan, jonka kautta punaiset yrittivät läpimurtoa valkoisten sivustaan. Maaliskuun puolivälissä valkoiset käynnistivät suurhyökkäyksen Tampereen valtaamiseksi, jolloin punaisten rintama Pohjois-Hämeessä murtui ja he vetäytyivät nopeasti puolustamaan Tamperetta. Vilppulan rintamalla tarkoitetaan yleensä Vilppulassa ja Väärinmajassa käytyjä taisteluja. Lisäksi punaisten vetäytymisvaiheessa taisteltiin Juupajoella sijaitsevalla Lylyn asemalla. Joissakin yhteyksissä Vilppulan rintamaan on laskettu kuuluvaksi Väärinmajan lisäksi myös Ruoveden taistelut. Punaiset taas käyttivät Vilppulasta ja muista Pohjois-Hämeen taisteluista nimitystä ”pohjoinen rintama”, joka oli osa heidän Satakunnan ja Hämeen käsittänyttä länsirintamaansa. Käsitteiden sekavuudesta johtuen Suomen sotasurmat -tietokanta sisältää kymmeniä punaisia, joiden kuolinpaikaksi on merkitty Vilppula, vaikka he kaatuivat Ruovedellä. Todellisuudessa Vilppulan suunnalla ei Väärinmajaa lukuun ottamatta käyty kovinkaan ankaria taisteluja. Vilppulan rintamalla on siitä huolimatta valkoisten keskuudessa tarunhohtoinen maine, koska siellä käydyn puolustustaistelun katsottiin pysäyttäneen punaisten etenemisen pohjoiseen.
== Taustaa == Suojeluskuntalaisten alettua 27. tammikuuta 1918 riisua Pohjanmaalle sijoitettuja venäläisjoukkoja aseista he pelkäsivät, että Etelä-Suomessa vielä olevia venäläisiä lähetettäisiin varuskuntien avuksi Haapamäen kautta kulkevaa Pohjanmaan rataa pitkin. Siksi Vaasan suojeluskuntapiirin päällikkö Paul von Gerich lähetti 28. tammikuuta jääkäri Lennart Nordensvanin johtaman osaston katkaisemaan radan. Seuraavana yönä suojeluskuntalaiset räjäyttivät pari kilometriä Haapamäen pohjoispuolella sijaitsevan Valtterin rautatiesillan ja seuraavana yönä Haapamäen ja Vilppulan puolivälissä sijaitsevan Kolhonsalmen sillan. Alun perin tarkoituksena oli ollut Kolhon sijaan katkaista Ähtärissä sijaitseva Inhan silta, mutta Keuruun suojeluskunta ei suostunut tähän, koska se olisi saattanut merkitä paikkakunnan joutumista punaisten haltuun. Haapamäen rautatieasemalla syntyi samalla erikoinen tilanne, kun siellä Nordensvanin 40 miehen lisäksi majaili myös paikallinen punakaarti. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan uskaltanut toimia, koska piti omia voimiaan liian heikkoina. Vilppulassa puolestaan paikallinen punakaarti otti 29. tammikuuta haltuunsa rautatieaseman ja pidätti myös rautatievirkamiehet ja Vilppulan nimismiehen. Ensimmäinen yhteenotto Vilppulassa käytiin pitäjään silloin kuuluneessa Mäntän teollisuustaajamassa 31. tammikuuta, kun Vilppulan punakaarti yritti 200 miehen voimin vallata paikkakunnan. Suojeluskuntalaiset linnoittautuivat liikemies Gösta Serlachiuksen asuintaloon Mäntän linnaan, jonka pihapiirissä käytiin laukaustenvaihtoa. Tilanne saatiin ratkaistua kirkkoherra Hjalmar Svanbergin välityksellä. Sen jälkeen molemmat osapuolet luopuivat aseistaan, jotka annettiin Svanbergin valvontaan. Seuraavana päivänä Mänttään kuitenkin saapui Keuruun suojeluskunta, joka miehitti taajaman. Punakaartilaiset joutuivat perääntymään Vilppulan kautta 15 kilometriä sen eteläpuolella sijaitsevalle Lylyn rautatieasemalle, jonne he perustivat pohjoisen rintaman esikuntansa. Mäntän linnasta puolestaan tuli sodan ajaksi valkoisen armeijan huoltokeskus ja sairaala. Serlachiuksen tehtaan johto ja toimihenkilöt olivat aktiivisesti mukana valkoisten sotaponnistuksissa, ja muun muassa tehtaan konepajaa käytettiin asepajana. Valkoisten varsinainen päämaja toimi Vilppulan rautatieasemalla ja sen ympäristössä. Valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim oli antanut Haapamäellä olleille suojeluskuntalaisille käskyn jäädä paikoilleen, mutta siitä huolimatta Matti Laurilan komentama Lapuan suojeluskunnan osasto lähti vielä samana päivänä kohti Vilppulaa. Matka pysähtyi rikotulle Kolhon sillalle, mutta sen toiselle puolelle saapui pian Pietarista paennutta Romanian suurlähettilästä kuljettanut juna, jonka lapualaiset ottivat käyttöönsä. Laurilan osasto pääsi jonkin matkaa Vilppulasta Lylyyn päin, kunnes joutui kääntymään takaisin punaisten rikkoman radan vuoksi. Valkoiset perustivat oman puolustusasemansa Vilppulaan, joka vesistöjen ympäröimänä oli lähes mahdoton kiertää. Tampereelle sijoitetun venäläisen 106. divisioonan esikunnan komentaja Mihail Svetšnikov lähetti tämän jälkeen Vilppulan punakaartin avuksi noin 500 miehen vahvuisen pataljoonan, johon oli venäläisten vapaaehtoisten lisäksi koottu Turun ja Tampereen punakaartilaisia. Svetšnikov oli pakotettu ryhtymään sotatoimiin, koska valkoiset olivat Pohjanmaalla ottaneet vangeiksi hänen alaisuuteensa kuuluvia miehiä.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Ahvenkosken taistelut
1918年4月10日 – 1918年5月5日 · 戦闘 · Saksan interventio Suomen sisällissodassa
Ahvenkosken taistelut käytiin Suomen sisällissodan aikana Kymenlaakson Ahvenkoskella 10. huhtikuuta – 5. toukokuuta 1918 suomalaisten punakaartilaisten ja Loviisassa maihinnousseiden osasto Brandensteinin saksalaisten välillä. Ne olivat suurimman osan ajasta asemasotaa, jonka osapuolet olivat linnoittautuneet Kymijoen rannoille. Ankarimmat taistelut käytiin 23.–24. huhtikuuta, jolloin saksalaiset yrittivät murtautua punaisten asemien läpi. Yhteenotot päättyivät lopulta 5. toukokuuta, jolloin koko maan viimeiset punakaartilaiset antautuivat Ahvenkoskella saksalaisille ja samalla myös sisällissodan sotatoimet olivat ohitse.
== Saksalaisten eteneminen Kymenlaaksoon == 2 500 miehen vahvuinen osasto Brandenstein nousi maihin Loviisan Valkossa 7. huhtikuuta. Seuraavana päivänä noin 300 miehen tiedusteluosasto lähti etenemään Kotkaan, mutta kohtasi vihollisen etuvartion jo viiden kilometrin päässä Tesjoella. Punaiset perääntyivät Kotkan länsipuolelle tukikohtanaan pitämäänsä Kyminlinnan linnoitukseen, jonne saksalaiset hyökkäsivät vielä samana iltapäivänä. Taistelun aikana he eivät onnistuneet valtaamaan linnoitusta, vaan päättivät lopulta vetäytyä noin kilometrin päähän Sutelaan. Puhelinliikennettä kuunneltuaan saksalaisten tiedustelu erehtyi luulemaan, että Kouvolan seudulla olisi jopa 10 000–30 000 punakaartilaisen reservi valmiina etenemään Kotkaan ja Loviisaan. Tämän johdosta he päättivät 9. huhtikuuta perääntyä puolustamaan Loviisaa, jossa olleita saksalaisia punaiset olivat jo tulittaneet tykistöllään kaupungin pohjoispuolelta. Todellisuudessa Kouvolasta kuitenkin saapui vain noin 450 punakaartilaista.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Anianpellon taistelu
1918年4月17日 – 1918年4月18日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Anianpellon taistelu oli Asikkalan Anianpellossa 17. – 18. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Siihen liittyivät myös muutaman päivän sisällä käydyt pienemmät yhteenotot Kurhilassa, Asikkalan kirkonkylässä ja Vääksyssä, kun majuri Hans Kalmin johtama Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoona eteni Päijänteen länsirantaa pitkin kohti etelää. Kiivaimmat taistelut käytiin kuitenkin Vesijärven ja Päijänteen välisellä kapealla kannaksella Vääksyn kanavan itäpuolella sijaitsevassa Anianpellon kylässä. Lähes vuorokauden kestäneen taistelun jälkeen punaiset jatkoivat edelleen vetäytymistään kohti Lahtea ja Vierumäkeä.
== Taistelut Vääksyn pohjoispuolella == Kuhmoisten taisteluun osallistunut Pohjois-Hämeen 1. pataljoona oli lähtenyt liikkeelle Kuhmoisista lähes kuukautta aikaisemmin 21. maaliskuuta ja edennyt Päijänteen länsirantaa pitkin kohti Padasjokea, jonka se miehitti neljä päivää myöhemmin. Lahden punakaartin komppaniat olivat tuolloin jättäneet asemansa tyhjiksi ja perääntyneet Padasjoelta vajaat 10 kilometriä Asikkalan suuntaan Maakesken kylään ja sieltä edelleen Kurhilaan, noin kahdeksan kilometriä Vääksyn luoteispuolelle. Hans Kalmin pataljoona aloitti hyökkäyksen Kurhilaan vasta vajaan kolmen viikon kuluttua 15. huhtikuuta. Punaiset olivat tällä välin rakentaneet Kurhilaan puolustusasemiaan, joihin kuului juoksuhautoja sekä konekivääripesäkkeitä. Aikaisin aamulla alkanut taistelu kesti seuraavaan yöhön kello kolmeen saakka, kunnes punaiset jättivät asemansa ja vetäytyivät Vääksyyn. Pitkään jatkuneessa laukaustenvaihdossa kuitenkin kaatui vain kolme valkoista ja yksi punainen. Lisäksi valkoisten komppanianpäälliikkönä toiminut vänrikki T. E. Kalliokoski teloitti yhden antautuneen punaisen. Samaan aikaan taisteltiin myös muutama kilometri idempänä Asikkalan kirkonkylässä, jonne oli edennyt jääkäriluutnantti Hans Holopaisen komentama osasto. Valtauksen yhteydessä kaatui yksi valkoinen. Punaiset alkoivat seuraavaksi ampumaan kirkonkylää Vääksyyn sijoitetulla tykistöllään, mutta tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut suurta vahinkoa. Tykistökeskityksen jälkeen punaiset hyökkäsivät puolenpäivän jälkeen kirkonkylää kohti etelästä Vääksyn suunnasta sekä lounaasta Kurhilan ja Hillilän suunnasta. Taistelua kesti aina aamuyöhön kolmeen saakka, kunnes punaiset Kurhilassa olleiden joukkojensa tavoin vetäytyivät Vääksyyn. Lisäksi Kalmin pataljoona kolmas komppania taisteli samaan aikaan 15 kilometriä Kurhilan länsipuolella sijaitsevassa Lammin Evossa, jossa sillä oli vastassaan neljä punaisten komppaniaa.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Erkylän taistelu
1918年4月21日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Erkylän taistelu oli Hausjärven pitäjän Erkylän kylässä 21. huhtikuuta 1918 käyty Riihimäen valtaukseen liittyvä Suomen sisällissodan taistelu. Hikiälle matkalla ollut saksalainen osasto joutui Erkylän kartanoon kuuluvan Ilonummen torpan lähistöllä punaisten väijytykseen, jolloin kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista.
== Taistelu == 21. huhtikuuta päättyneen Hyvinkään taistelun jälkeen osa saksalaisjoukoista jatkoi kohti Riihimäkeä vielä saman illan aikana. Majuri Godert von Redenin johtama Saksilainen karabinierirykmentti lähti marssimaan Erkylän kylän kautta Hikiälle, jossa sen tarkoitus oli katkaista Lahteen johtava rata, ennen hyökkäystään idän suunnasta Riihimäelle. Osasto pääsi noin 10 kilometrin päähän Hyvinkäältä, kun se Ilonummen torpan tuntumassa joutui punaisten väijytykseen noin kello 23. Syntyneessä tulitaistelussa kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista, ennen kuin punaiset irroittautuivat kahakasta. Redenin joukko ei taistelun tauottua pystynyt enää jatkamaan matkaansa, vaan majoittui yöksi läheisen Erkylän kartanon maille. Aamulla osasto jatkoi Hikiän asemalle, jonka valtauksen jälkeen se eteni edelleen Riihimäelle.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Hyvinkään taistelu
1918年4月21日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Hyvinkään taistelu käytiin Suomen sisällissodan aikana 19.–21. huhtikuuta 1918, kun Helsingin suunnasta edenneet Saksan Itämeren-divisioonan joukot valtasivat paikkakunnan sitä kolmen kuukauden ajan hallussaan pitäneiltä punaisilta. Saksalaiset hyökkäsivät Hyvinkäälle kolmesta eri suunnasta; Klaukkalan ja Nurmijärven suunnasta Hangon radan kautta sekä Tuusulan maantietä ja päärataa pitkin. Punaisten pääpuolustusasemat olivat Hangon radan varrella Hyvinkäänkylässä, jonka jälkeen kiivaita taisteluita käytiin myös asemanseudulla. Hyvinkään valtauksen jälkeen alkoi verinen jälkiselvittely, jonka yhteydessä valkoiset teloittivat toukokuun aikana noin 150 punaista tai sellaiseksi epäiltyä.
== Taustaa == Sisällissodan syttyessä Hyvinkää oli noin 8 000 asukkaan kunta, joka oli vuotta aikaisemmin itsenäistynyt Nurmijärven pitäjästä. Paikkakunta oli vuosisadan vaihteesta lähtien ollut kahtiajakautunut varakkaisiin tilanomistajiin ja virkamiehiin sekä paikkakunnalle rautatien ja teollisuuden myötä saapuneisiin työläisiin. Hyvinkään suurin työllistäjä oli Yhdistyneet Villatehtaat. Vuoden 1905 suurlakkoon asti Nurmijärven pitäjässä olivat valtaa käyttäneet lähinnä paikalliset maanomistajasuvut, mutta yhteiskunnallisen murroksen myötä myös työväenliike sai vaikutusvaltaa. Marraskuun 1917 yleislakon jälkeen Hyvinkään kunnallishallinto siirtyi vähitellen punaisille ja lopullisesti valta päätyi heidän käsiinsä helmikuun puoliväliin 1918 mennessä. Punaisten vallan aikana Hyvinkäällä surmattiin yhteensä 16 valkoista. Osallisina veritekoihin oli myös muualta tulleita punakaartilaisia. Saksan Itämeren-divisioonan noustua maihin Hangossa 3. huhtikuuta, se eteni rantarataa pitkin Helsinkiin, joka vallattiin 13. huhtikuuta. Samassa yhteydessä saksalaiset ottivat haltuunsa myös Helsingin pitäjän sekä pääradan varrella sijaitsevat Tikkurilan ja Malmin kylät. Helsingin taistelun jälkeen saksalaiset jatkoivat 19. huhtikuuta pohjoiseen kohti Tuusulaa, Keravaa ja Hyvinkäätä.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Hämeenlinnan valtaus
1918年4月26日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Hämeenlinnan valtaus oli 26. huhtikuuta 1918 tapahtunut Suomen sisällissodan sotilasoperaatio, jolloin Saksan Itämeren-divisioonan joukot valtasivat Hämeenlinnan sitä kolmen kuukauden ajan hallinneilta punaisilta. Saksalaiset saivat kaupungin haltuunsa ilman suuria taisteluja, kun kaupungissa olleet tuhannet punaiset pakenivat heidän edeltään kohti pohjoista. Kiivaimmat taistelut käytiin keskustan itäpuolella, kun punakaartilaiset yrittivät suojata Hämeenlinnasta poistuvia pakolaisia.
== Sisällissodan aika Hämeenlinnassa ==
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0
1918
Syrjäntaan taistelu
1918年4月28日 – 1918年4月29日 · 戦闘 · Suomen sisällissota
Syrjäntaan taistelu on Tuuloksen pitäjän Syrjäntaan kylässä 28.–29. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu, jossa olivat vastakkain Saksan Itämeren-divisioonan joukot ja itää kohti pakenevat punakaartilaiset. Ainakin 4 000 – 5 000 pakolaisen joukossa oli punakaartin taistelijoiden lisäksi heidän perheenjäseniään ja myös muita punaisten kannattajia. Kolonna oli matkalla Hauholta kohti Lahtea, mutta Syrjäntaan kylässä noin 400 saksalaisen sotilasosasto tukki heidän tiensä. Kylä oli Tuuloksen silloinen kirkonkylä ja strategisesti tärkeä risteyspaikka, jossa Tampereelta ja Hämeenlinnasta Lahteen johtavat maantiet yhtyivät. Punaiset ryhtyivät epätoivoiseen läpimurtoyritykseen ja useiden tuntien taistelujen jälkeen onnistuivatkin murtautumaan saksalaisten linjojen läpi. Taistelu vaati noin 300 punaisen ja vajaan 50 saksalaisen hengen. Koko taistelu oli kuitenkin aivan turha, koska sillä ei ollut mitään merkitystä sodan lopputuloksen tai silloisen sotatilanteen kannalta. Myös itse taistelun syntyminen oli käytännössä sattumaa, kun pakenevat punakaartilaiset ja tienristeystä miehittämään saapuneet saksalaiset osuivat samaan paikkaan toisistaan tietämättä.
== Taustaa == Punaisten menetettyä Tampereen 6. huhtikuuta, antoi punakaartin johto muutamaa päivää myöhemmin käskyn vetäytymisestä Kymijoen itäpuolelle, jonne oli tarkoitus muodostaa uusi rintama. Tämän jälkeen itää kohti johtavat maantiet täyttyivät Länsi-Suomesta pakenevista punakaartilaisista, joihin liittyi myös Hämeestä ja Helsingin seudulta pakenevia punaisia. Liikkeellä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden joukossa punakaartin taistelijoiden lisäksi oli myös muita punaisten kannattajia sekä tuhansittain naisia ja lapsia. Hämeenlinnaan kerääntyneet punaiset jatkoivat aluksi itään suoraan Tuuloksen ja Lammin kautta. Saksalaisten lähestyessä kaupunkia ja lopulta vallatessa sen 26. huhtikuuta heidän piti kiertää Tuulokseen Hämeenlinnan pohjoispuolelta Hauhon kautta. Liikkeelle lähtenyt ainakin 4 000 hengen pakolaiskolonna ylitti valkoisten kanssa käydyn taistelun jälkeen Alvettulanjoen 27. huhtikuuta, jatkaen etelään Hauhonselän ja Iso-Roineen järvien välistä kannasta myöden Hauhon kirkonkylään, jonne he saapuivat vielä samana iltana. Punaisten kolonna koostui jalka- ja ratsuväestä, joilla oli mukanaan erilaista kuormastoa sekä tykkejä. Lisäksi mukana oli naisia, lapsia ja vanhuksia kärryineen sekä tavaroineen. Vallattuaan Hämeenlinnan 26. huhtikuuta saksalaisten komentajana toiminut kenraalimajuri Konrad Wolf lähetti noin pataljoonan suuruisen taisteluosaston Tuulokseen, jossa sen tehtävänä oli ainoastaan suojata strategisesti tärkeä maantieristeys. Majuri Godert von Redenin johtama osasto käsitti kaksi ratsuväkieskadroonaa, polkupyöräkomppanian, konekivääriosaston, ratsuväkipartion sekä 1½ patteria kenttätykistöä. Yhteensä siihen kuului noin 400 miestä. Reden ei kuitenkaan odottanut taistelua, minkä vuoksi hän päätti hajauttaa joukkojaan ja lähetti miehiään usean kilometrin päähän Syrjäntaan kaakkoispuolelle Sydänmaan, Lakkolan sekä Lammin Vaakojan kyliin. Lisäksi polkupyöräkomppania määrättiin Hauhon suunnassa sijaitsevaan Kokkilaan, joten Syrjäntaakse jäi ainoastaan vajaat parisataa miestä.
ウィキペディアで読む · Wikipedian tekijät, CC BY-SA 4.0