Civil War
The Finnish Civil War was a civil war in 1918 fought for the leadership and control of recently independent Finland (formerly part of Russia) between White Finland and the Finnish Socialist Workers' Republic (Red Finland). The clashes took place in the context of the national, political, and social turmoil caused by World War I (Eastern Front) in Europe. The belligerents were the paramilitary Red Guards, led by a section of the Social Democratic Party with backup of the Russian bolsheviks, and the paramilitary White Guards of the senate. General C. G. E. Mannerheim led the White Guards with major assistance by both the Finnish Jäger Battalion trained in Germany and the German Imperial Army, along the German goal to control Fennoscandia and Petrograd of Russia. The Reds, composed of industrial and agrarian working class people, controlled the cities and industrial centres of southern Finland. The Whites, composed of land owners and the middle and upper class, controlled the rural central and northern Finland. In the years before the conflict, Finland had experienced rapid population growth, industrialisation, gradually increasing urbanisation and the rise of a comprehensive labour movement. The country's political and governmental systems were in an unstable phase of democratisation and modernisation. The socio-economic condition and education of the population had gradually improved, and national awareness and culture had progressed. World War I led to the collapse of the Russian Empire, causing a power vacuum in Finland, and the subsequent struggle for dominance led to militarisation and an escalating crisis between the left-leaning labour movement and the conservatives. The Reds carried out an unsuccessful general offensive in February 1918, supplied with weapons by Soviet Russia. A counteroffensive by the Whites began in March, reinforced by the German Empire's military detachments in April. The decisive engagements were the Battles of Tampere and Viipuri, won by the Whites, and the Battles of Helsinki and Lahti, won by German troops, leading to overall victory for the Whites and the German forces. Political violence became a part of this warfare with around 12,000 casualties - most of them were Reds. Moreover, about 12,500 Red prisoners died of malnutrition and disease in camps. In total around 38,000 people died in the conflict, where around one million Finns of the total population of three million had been more or less involved with. In the immediate aftermath, Finland passed from the sphere of influence of Soviet Russia to the German power sphere with a plan to establish a German-led Finnish monarchy. The scheme ended with Germany's defeat in World War I, and Finland instead emerged as a sovereign, democratic, constitutional state with proper civil society. The civil war divided the nation for decades. The Finnish society was gradually reunited through social compromises based on a long-term culture of moderate politics, religion and a post-war economic recovery.
Events
12 events out of 15 dated ones. Dates, names and descriptions are the sources' own.
1918
Battle of Kristiinankaupunki
Kristiinankaupungin taistelu oli 31. tammikuuta 1918 Kristiinankaupungissa käyty Suomen sisällissodan taistelu, joka oli osa valkoisten muutama päivä aikaisemmin aloittamaa operaatiota Pohjanmaan venäläisten varuskuntien valtaamiseksi. Venäläisten sotilaiden lisäksi suojeluskuntalaisilla oli vastassaan myös Kristiinankaupungin punakaarti, joka oli pitänyt paikkakunnalla järjestystä syksyn 1917 yleislakosta saakka. Kyseessä oli Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ainoa punaisten ja valkoisten välinen taistelu sisällissodassa.
== Taustaa == Suomessa vallinnut elintarvikepula oli aiheuttanut levottomuuksia myös Kristiinankaupungissa jo kesän ja syksyn 1917 aikana. Elokuun alussa väkijoukko hyökkäsi poliisiasemalle, minkä johdosta paikkakunnalle perustettiin kunnallinen suojeluskunta Joensuun ohella ensimmäisenä kaupunkina koko maassa. Työläisten radikalisoituminen johtui kaupungin vähävaraisen työväestön ja maaseudun asukkaiden välisestä vastakkainasettelusta. Maalaisten koettiin käyttävän elinarvikepulaa hyväkseen, heidän tullessaan kaupunkiin myymään elintarvikkeita korkeilla hinnoilla. Työläisten ja maaseudulta tulleiden välillä nähtiin myös väkivaltaisia nujakoita. Suojeluskunnasta huolimatta räätäli Frans Aarnion johtama järjestyskaarti piti marraskuun yleislakosta lähtien järjestystä yllä Kristiinankaupungissa. Lakon aikana pidätettiin suojeluskunnan jäseniä ja porvariston kodeissa suoritettiin elintarvike-ja asetarkastukia. Työväenkaartin toimien seurauksena kaupungissa pidettiin joulukuun alussa Uuno Uljas Sepän johtama kokous, jossa päätettiin perustaa suojeluskunta jokaiseen Suupohjan kuntaan. Päätöksen jälkeen organisoitiin myös Kristiinankaupungin suojeluskuntapiiri. Vuoden 1918 alussa Pohjanmaalla oli vielä noin 4 000–5 000 venäläistä sotilasta, jotka oli määrä kotiuttaa kevään aikana. Heidät oli alun perin sijoitettu maakuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan maihinnousun varalta. Kun valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim määräsi Pohjanmaan varuskunnat riisuttavaksi aseista 28. tammikuuta, jäi viimeiseksi Kristiinankaupungissa toiminut 174 miehen vahvuinen yksikkö.
1918
Battles of Joutseno
Joutsenon taistelut käytiin Suomen sisällissodan aikana helmi–huhtikuussa 1918 silloisten Joutsenon ja Jääsken pitäjien alueella. Ne muodostivat Karjalan rintaman läntisimmän rintamalohkon, joka ulottui Saimaan rannalta Joutsenosta noin 20 kilometriä itään Jääskessä sijaitsevaan Penttilän kylään. Punaisten tarkoituksena oli edetä tuolloin Ruokolahden pitäjään kuuluneeseen Imatran teollisuustaajamaan, josta he olisivat edelleen päässeet strategisesti tärkeälle Karjalan radalle. Myös valkoiset käynnistivät rintamalla useita hyökkäyksiä, mutta molempien osapuolten läpimurtoyritykset torjuttiin ja rintamalinja pysyi paikoillaan aina punaisten huhtikuun lopulla tapahtuneeseen vetäytymiseen saakka. Nykyään taistelupaikat kuuluvat Lappeenrantaan ja Venäjän Lesogorskiin.
== Taustaa ==
1918
Battle of Varkaus
Battle of Varkaus was a battle of the 1918 Finnish Civil War, fought 19–21 February between the Finnish Whites and the Finnish Reds in Varkaus, Leppävirta. The victory was important for the Whites, giving them control of all of Northern Finland. The battle is best known for the bloody Lottery of Huruslahti held afterwards, where the Whites executed up to 180 Reds who had surrendered.
== Background == Varkaus was an industrial community of 3,000 people in the Leppävirta municipality of Kuopio Province. The local Red Guard was established in the autumn of 1917. During the days of the November general strike, the guard took Varkaus under its control. As the Civil War broke out in late January 1918, the frontline soon formed in the southern part of Finland and Varkaus became the last remaining Red spot behind the White lines. The Whites made their first attempt to take Varkaus on 6 February but the Reds managed to hit them back. The short encounter ended up with three killed Whites and one dead Red fighter.
1918
Battle of Länkipohja
The Battle of Länkipohja (Finnish pronunciation: [ˈlæŋkiˌpohjɑ]) was a Finnish Civil War battle fought in the village of Länkipohja (now part of the Jämsä municipality) on 16 March 1918 between the Finnish Whites and the Finnish Reds. Together with the battles fought in Kuru, Ruovesi and Vilppula between 15 and 18 March, the Battle of Länkipohja was one of the first military operations related to the Battle of Tampere, which was the decisive battle of the Finnish Civil War. The battle is known for its bloody aftermath as the Whites executed 70–100 capitulated Reds. One of the executions was photographed and the images have become one of the best known pictures of the Finnish Civil War.
== Background == The village of Länkipohja is located by the Tampere–Jyväskylä highway, 60 kilometers northeast of Tampere which was the main base for Red Guards on the Tavastia Front. The Reds took control in Länkipohja in 10 February. It was one of the northernmost areas occupied by the Reds. Their intention was to proceed to the town of Jyväskylä in Central Finland and reach the Haapamäki–Jyväskylä and Jyväskylä–Pieksämäki railways. As the Whites launched their offensive against Tampere, Länkipohja's location was strategically important as the village closed the way to the town. Preceding clashes occurred in 12 March, as 360 men of the Red Guards from Urjala, Jämsä and Hämeenlinna attacked the village of Eväjärvi, 9 kilometres north of Länkipohja, but the offensive failed. At the same time, a White Guard unit from Kuortane invaded Länkipohja from the east. They were pushed back as the Reds returned from Eväjärvi. Several Reds were killed and the local Red commander Vihtori Hurri was severely wounded, but the Whites had no fatalities.
1918
Battle of Vilppula
Battle of Vilppula was a Finnish Civil War battle fought in Vilppula and Ruovesi, Finland from 31 January to 18 March 1918 between the Whites and the Reds. Due to its location by the Tampere–Haapamäki railway, Vilppula was a gateway to the White-controlled Central Finland. The Reds were aiming to reach Haapamäki, 25 kilometres north of Vilppula, which was a vital junction of the east–west railways connecting the regions of Ostrobothnia, Häme and Karelia. From Haapamäki, the Reds would be able to reach the White stronghold in Southern Ostrobothnia, including their capital Vaasa. However, the attack along the railway was stopped in the beginning of February. The Reds now turned their attention to the village of Väärinmaja in order to reach Vilppula from southwest by the road connecting Ruovesi and Vilppula. This offensive also failed, and finally on 15 March, the Whites launched their own offensive and the Reds retreated south to defend the city of Tampere.
== Battle in Vilppula ==
1918
Battle of Ahvenkoski
The Battle of Ahvenkoski was fought during the Finnish Civil War between 10 April and 5 May 1918 at Ahvenkoski (Swedish: Abborfors; lit. 'perch rapids'), Finland between the German Empire and the Red Guards (Finnish: punakaartit) of the Finnish Socialist Workers' Republic, more commonly known as Red Finland. For most of the battle both sides occupied trenches along the Kymi river. Ahvenkoski and the surrounding Kymi valley region were the last strongholds of the Reds. The battle ended with the surrender of the last of the Red Guards on 5 May, which ended the war with White Finland and Germany defeating Red Finland.
== German campaign begins == The German Empire supported White Finland, the precursor of the modern Finnish state, during the civil war against Red Finland and its paramilitary army, the Red Guards. Thus, Germany launched a military campaign in southeast Finland on 7 April 1918 with the landing of Detachment Brandenstein (German: Abteilung-Brandenstein) in Loviisa. Their goal was to take the coastal town of Kotka situated 40 kilometres (25 mi) east of Loviisa, then move north along the vital Saint Petersburg railway to the railway junction of Kouvola. The next morning, a 300-soldier reconnaissance unit reached the outskirts of Kotka, but was stopped in the Battle of Kyminlinna. As the Germans waited for reinforcements, they tapped enemy telephone lines and mistakenly believed that the Red Guards had a reserve of 10,000–30,000 soldiers heading to Kotka from the northern Kymi valley region. In reality the Reds were strengthened by only 450 men. The German unit retreated to Ahvenkoski, 20 km (12 mi) east of Kotka. As they were soon followed by the Reds, they moved 8 km (5.0 mi) further west, where they dug into defensive positions by the Taasianjoki river. The Reds did not advance past Ahvenkoski, where they occupied 18th-century fortifications by the Kymi river. They were soon reinforced by units who had retreated from the Karelian front.
1918
Battle of Anianpelto
Anianpellon taistelu oli Asikkalan Anianpellossa 17. – 18. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu. Siihen liittyivät myös muutaman päivän sisällä käydyt pienemmät yhteenotot Kurhilassa, Asikkalan kirkonkylässä ja Vääksyssä, kun majuri Hans Kalmin johtama Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoona eteni Päijänteen länsirantaa pitkin kohti etelää. Kiivaimmat taistelut käytiin kuitenkin Vesijärven ja Päijänteen välisellä kapealla kannaksella Vääksyn kanavan itäpuolella sijaitsevassa Anianpellon kylässä. Lähes vuorokauden kestäneen taistelun jälkeen punaiset jatkoivat edelleen vetäytymistään kohti Lahtea ja Vierumäkeä.
== Taistelut Vääksyn pohjoispuolella == Kuhmoisten taisteluun osallistunut Pohjois-Hämeen 1. pataljoona oli lähtenyt liikkeelle Kuhmoisista lähes kuukautta aikaisemmin 21. maaliskuuta ja edennyt Päijänteen länsirantaa pitkin kohti Padasjokea, jonka se miehitti neljä päivää myöhemmin. Lahden punakaartin komppaniat olivat tuolloin jättäneet asemansa tyhjiksi ja perääntyneet Padasjoelta vajaat 10 kilometriä Asikkalan suuntaan Maakesken kylään ja sieltä edelleen Kurhilaan, noin kahdeksan kilometriä Vääksyn luoteispuolelle. Hans Kalmin pataljoona aloitti hyökkäyksen Kurhilaan vasta vajaan kolmen viikon kuluttua 15. huhtikuuta. Punaiset olivat tällä välin rakentaneet Kurhilaan puolustusasemiaan, joihin kuului juoksuhautoja sekä konekivääripesäkkeitä. Aikaisin aamulla alkanut taistelu kesti seuraavaan yöhön kello kolmeen saakka, kunnes punaiset jättivät asemansa ja vetäytyivät Vääksyyn. Pitkään jatkuneessa laukaustenvaihdossa kuitenkin kaatui vain kolme valkoista ja yksi punainen. Lisäksi valkoisten komppanianpäälliikkönä toiminut vänrikki T. E. Kalliokoski teloitti yhden antautuneen punaisen. Samaan aikaan taisteltiin myös muutama kilometri idempänä Asikkalan kirkonkylässä, jonne oli edennyt jääkäriluutnantti Hans Holopaisen komentama osasto. Valtauksen yhteydessä kaatui yksi valkoinen. Punaiset alkoivat seuraavaksi ampumaan kirkonkylää Vääksyyn sijoitetulla tykistöllään, mutta tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut suurta vahinkoa. Tykistökeskityksen jälkeen punaiset hyökkäsivät puolenpäivän jälkeen kirkonkylää kohti etelästä Vääksyn suunnasta sekä lounaasta Kurhilan ja Hillilän suunnasta. Taistelua kesti aina aamuyöhön kolmeen saakka, kunnes punaiset Kurhilassa olleiden joukkojensa tavoin vetäytyivät Vääksyyn. Lisäksi Kalmin pataljoona kolmas komppania taisteli samaan aikaan 15 kilometriä Kurhilan länsipuolella sijaitsevassa Lammin Evossa, jossa sillä oli vastassaan neljä punaisten komppaniaa.
1918
Erkylän taistelu
Erkylän taistelu oli Hausjärven pitäjän Erkylän kylässä 21. huhtikuuta 1918 käyty Riihimäen valtaukseen liittyvä Suomen sisällissodan taistelu. Hikiälle matkalla ollut saksalainen osasto joutui Erkylän kartanoon kuuluvan Ilonummen torpan lähistöllä punaisten väijytykseen, jolloin kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista.
== Taistelu == 21. huhtikuuta päättyneen Hyvinkään taistelun jälkeen osa saksalaisjoukoista jatkoi kohti Riihimäkeä vielä saman illan aikana. Majuri Godert von Redenin johtama Saksilainen karabinierirykmentti lähti marssimaan Erkylän kylän kautta Hikiälle, jossa sen tarkoitus oli katkaista Lahteen johtava rata, ennen hyökkäystään idän suunnasta Riihimäelle. Osasto pääsi noin 10 kilometrin päähän Hyvinkäältä, kun se Ilonummen torpan tuntumassa joutui punaisten väijytykseen noin kello 23. Syntyneessä tulitaistelussa kaatui kuusi saksalaista ja neljä punakaartilaista, ennen kuin punaiset irroittautuivat kahakasta. Redenin joukko ei taistelun tauottua pystynyt enää jatkamaan matkaansa, vaan majoittui yöksi läheisen Erkylän kartanon maille. Aamulla osasto jatkoi Hikiän asemalle, jonka valtauksen jälkeen se eteni edelleen Riihimäelle.
1918
Battle of Hyvinkää
The Battle of Hyvinkää was fought during the Finnish Civil War on 19-21 April 1918, when troops from the German Baltic Sea Division marching from Helsinki conquered the locality from the Reds who had held it for three months. The Germans attacked Hyvinkää from three directions; from the direction of Klaukkala and Nurmijärvi via the Hanko railway line and along the Tuusula highway and mainline. The main defense positions of the Reds were along the Hanko track in Hyvinkäänkylä, after which fierce battles took place in the station area. After the well-taken invasion, a bloody follow-up began, with Whites executing about 150 Reds, actual or suspected, during May.
== Background == When the Civil War broke out, Hyvinkää was a municipality of about 8,000 inhabitants, which had become independent of the Nurmijärvi parish a year earlier. Since the turn of the century, the locality had been divided into wealthy landowners and civil servants, as well as workers who had come to the locality by rail and industry. Hyvinkää's largest employer was the United Wool Mills (Yhdistyneet Villatehtaat). Until the general strike of 1905, the Nurmijärvi parish was dominated by local landowner families, but with the social upheaval, the labor movement also gained influence. After the general strike of November 1917, the municipal administration of Hyvinkää gradually passed to the Reds, and power finally came into their hands by mid-February 1918. During the rule of the Reds, a total of 16 Whites were killed in Hyvinkää. Red Guards from elsewhere were also involved in the bloodshed.
1918
Battle of Hämeenlinna
The Battle of Hämeenlinna was a battle within the Finnish Civil War that took place in the city of Hämeenlinna, Finland on 26 April 1918.
== Before the Battle == The local White Guard was established in October 1917, and the local Hämeenlinna Red Guard in November 1917. When the declaration of Red Finland was made on the 26 January 1918, Hämeenlinna remained relatively peaceful and many working-class people attended a meeting following the declaration of the New Government in Helsinki with many people agreeing to be reserved and to wait for following events within the brewing Civil War, before declaring any allegiance to the new Red Government in Helsinki. This led to the Red Guard commander Eero Haapalainen urging people to rise up in the city on 29 January 1918, via a telephone call, however this did not have any effect. Later prompting on the same day for the Turku Red Guard accompanied with some Hämeenlinna Red Guardsmen to take over the city, and set up their defenses at a hotel by Linnankatu and the Town Hall building. Later also taking over the Bank of Finland there and the telephone exchange. Towards the beginning of April, the local Red Guardsmen began to practice terror within the city, leading to arrests and murders committed by the Reds. Some White Guardsmen were arrested in the Häme Castle.
1918
Battle of Syrjäntaka
Battle of Syrjäntaka was a 1918 Finnish Civil War battle fought on 28–29 April in Syrjäntaka, Tuulos, between the German Baltic Sea Division and the Finnish Red Guards. Thousands of Red refugees were fleeing east, while they were blocked by a small unit of Germans at a highway crossing in the small village of Syrjäntaka. After hours of desperate fighting, the Reds managed to break through and continue their journey. The Battle of Syrjäntaka and the preceding battle in Hauho were the only battles the Germans lost during their one-month military campaign in Finland. They were also the last Red victories of the 1918 civil war. The battle itself was totally unnecessary. It had no effect on the result of the war and neither side gained anything as the fleeing Reds were captured only a couple of days later.
== Background == After the city of Tampere had fallen on 6 April, the Red Guard general staff ordered their troops to retreat to the eastern part of Red controlled Finland in order to form a new front behind the river Kymijoki. The Reds first started fleeing from Tampere, Pori and Turku and were soon joined by Reds from the Helsinki area as the Germans took the city on 13 April. In the three weeks, tens of thousands of Red Guard fighters, their family members and other Red supporters were marching east. About 25,000 travelled through the town of Hämeenlinna in the southern part of Tavastia province. As the Germans were closing Hämeenlinna in 25–26 April, there was still up to 4,000 refugees in town. The road heading east from Hämeenlinna was now blocked, so the Reds had to make their way through a new route: first 30 kilometres north, then across the small river of Alvettula and back southwards to Hauho and Tuulos.
1918
Battle of Mäkelä
Mäkelän taistelu oli Suomen sisällissodan Mäntyharjun rintaman taistelu, joka käytiin 28. huhtikuuta 1918.
== Yleistilanne == Punaiset olivat käytännössä jo hävinneet sodan, ja Mäkelän taistelua onkin pidetty turhana yhteenottona. Valkoiset olivat vallanneet Tampereen 6. huhtikuuta, ja näin ollen valkoisilla oli läpimurto koko Hämeen rintaman leveydeltä. Saksalaiset olivat nousseet maihin Loviisassa 3 000 miehen ja Hangossa 10 000 miehen voimin ja vallanneet Helsingin ja eteläisen Uudenmaan. Riihimäki oli vallattu 22. huhtikuuta ja Hämeenlinna 26. huhtikuuta ja näin motitettu Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa olevat punaiset. Karjalan rintamalla valkoiset olivat saaneet täydellisen läpimurron ja tuhonneet punaiset käytännössä kokonaisuudessaan. Valkoiset olivat vallanneet Joutsenon ja Savitaipaleen taistelujen seurauksena Savitaipaleen ja Lappeenrannan. 23. huhtikuuta Karjalan rintamalla aloittivat suurhyökkäyksen ja katkaisivat Viipuri–Pietari-radan Raivolassa, ja Viipuri motitettiin. Viipuri piiritettiin kokonaisuudessaan 24. huhtikuuta mennessä. Viipuri vallattiin kokonaisuudessaan Mäkelän taistelua seuraavana päivänä 29. huhtikuuta. Viipurissa antautui 5 000 punakaartilaista. Punaiset yrittivät murtautua ulos myös Viipurin motista Naulasaaren taistelussa samana päivänä kuin Mäkelän taistelu käytiin. Seuraavana aamuna kuitenkin 6 000 punakaartilaista antautui. Raudussa suomalaiset olivat tuhonneet venäläisten joukot kokonaisuudessaan jo 5. huhtikuuta mennessä, mikä vakiinnutti rintaman Pietarin suuntaan. Savon rintaman osalta taas oli käynnissä Lahden taistelu, johon suomalaiset tulivat pohjoisesta ja saksalaiset etelästä sekä idästä. Lahti vallattiin kokonaisuudessaan 20. huhtikuuta mennessä. Lahden ja Hämeenlinnan väliin oli jäänyt mottiin kymmeniä tuhansia punaisia, jotka yrityksistä huolimatta eivät päässeet murtautumaan motista. Kolme päivää Mäkelän taistelun jälkeen 22 000 punaista antautui Lahdessa. Osasto Brandenstein oli lisäksi Lahti–Kouvola-rautatien tuntumassa. Savon radan osalta punaiset alkoivat vetäytyä 26. huhtikuuta Mouhun tasalta kohti etelää niin rautatietä kuin sen molemmin puolin kulkevia maanteitä pitkin. Ennen Mäkelän taistelua valkoiset ottivat yhteen punaisten kanssa Huhdasjärvellä 27. huhtikuuta. Valkoiset myös valmistautuivat Mäkelän taistelun jälkeisenä päivänä käytyyn Tuohikotin taisteluun.
Where you can still see it
All 655 sites655 sites are dated to this period. 464 of them have a photograph.
Sisällissodan taisteluiden päättymisen muistomerkki
A memorial related to the wars. Memorial designed by Anneli Naukkarinen. Unveiled 2013.
Photograph of the site
Vapaussodan muistomerkki, Keuruu
A memorial related to the wars. Unveiled 1921.
Photograph of the site
Mattilan teloituspaikka 1918
A memorial related to the wars. Unveiled 1989.
Photograph of the site
Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki, Karjaa
A memorial related to the wars.
Photograph of the site
Kansalaissodan v. 1918 punaisten muistomerkki, Sippola
A memorial related to the wars. Unveiled 1945.
Photograph of the site
Kansalaissodan v. 1918 punaisten muistomerkki, Kemiö
A memorial related to the wars. Memorial designed by P. Ruokonen.
Photograph of the site
Punaisten muistomerkki, Vierumäki
A memorial related to the wars. Unveiled 1949.
Photograph of the site
Punaisten pieni muistomerkki 1918, Kotkan Vanha hautausmaa
A memorial related to the wars. Unveiled 1958.
Photograph of the site
Punaisten joukkohaudan muistokivi 5
A memorial related to the wars. Memorial designed by Olavi Sahlberg. Unveiled 1947.
Photograph of the site
Turun punavankileirin muistomerkki ”535”
A memorial related to the wars. Memorial designed by Ismo Kajander. Unveiled 1994.
Photograph of the site
Mannamäen taistelujen 1918 muistomerkki
A memorial related to the wars. Unveiled 1937.
Photograph of the sitePunaisten pakolaisten muistomerkki
A memorial related to the wars. Unveiled 1949.
Photograph of the site